16. kesäkuuta 2019

Ajatuksia taloudellisesta riippumattomuudesta

Taloudellinen riippumattomuus tuntuu olevan tällä hetkellä tapetilla vähän joka paikassa, kuten myös iltapäivälehdissä. Lyhyen ajan sisään on julkaistu useampi juttu, joissa tarinan päähenkilö tavoittelee taloudellista riippumattomuuta. Kommentointia on ollut mielenkiintoista seurata, sillä 90% suomalaisista suhtautuu aiheeseen mielestäni järjettömän negatiivisesti; nauretaan, vähätellään tai lytätään. Sen sijaan että esimerkiksi miettisi asiaa omalta kohdaltaan; kuinka pitkään jaksan ja haluan olla työelämässä, miten kuinka suuren eläkkeen saan, riittääkö se toivomaani elintasoon, miten ikäluokkani eläkkeiden yleensä käy ja niin edelleen. 

Viimeaikaisten artikkeleiden innoittamana pohdin hieman asiaa omalta kantiltani.

Tulevaisuuden eläkepäivien viettoa?

Milloin ajatus taloudellisesta riippumattomuudesta syntyi ja miksi?

Omalta osaltani asia on mietityttänyt jo siitä saakka kun aloitin säännölliset päivätyöt. En tosin tuolloin osannut nimetä ajattelevani tai tavoittelevani taloudellista riippumattomuutta. Ollessani muistaakseni 25 vuoden kieppeillä totesin tekeväni nyt urakalla töitä, jotta voin siirtyä viinitiluksien herraksi (rouvaksi) täyttäessäni 40 vuotta. 

Tuolloin uutisoitiin eläkeiän nostamisesta ja toimistolla vitsailtiin että mahtuuhan sermien välissä sitten varmasti kulkemaan rollaattorilla. Vaikka vitsiä tuo oli niin muistan ajatelleeni etten halua viettää seuraavaa neljääkymmentä vuotta vain töitä tehden, vaan haluan myös ehtiä nauttimaan elämästä. Olin vast'ikään saanut ensimmäisen vakityön hyvällä palkalla ja joitakin vuosia aiemmin ostanut ensimmäisen asuntoni. Jatkuva kuukausipalkka  mahdollisti sen, että pääsin matkustelemaan ja tekemään paljon muuta, ilman, että tarvitsi miettiä niin paljon tulevia lainanlyhennyksiä.

Jostain syystä tästä hetkestä muotoutui se ajatus, jonka totesin ääneen vanhemmillenikin; en tule jatkamaan työelämässä ns. tappiin saakka, vaan ostan itselleni maapalstan vaikkapa Etelä-Saksasta, jossa kasvatan viiniä ja nautin asioista, jotka tuovat mielihyvää. 

No, nelikymppiset kolkuttelevat ovella ja vielä tämä haave ei ole lähellä. Tai sanotaan näin, se olisi itseasiassa toteutettavisssa jollakin tavalla, mutta sisältäisi jonkin verran riskejä elintason putoamisesta ja toimeentulosta. Lisäksi elämä on vienyt hieman eri suuntaan ja omat ajatukseni ovat muuttuneet niin ettei tuo haave ole enää ajankohtainen. Ainakaan tällä hetkellä.

Missä kohtaa päädyin tosissani haaveilemaan taloudellisesta riippumattomuudesta? 

Kirjoitin aiemmin elämäntilanteeni muuttuneen suuresti. Olen viime vuodet saanut työskennellä hommissa, joista aidosti pidän. Omasta työstä nauttiminen tuntuu olevan harvinaisempaa omassa lähipiirissä ja siksi koen olevani onnellisessa asemassa. Työssäni olen saanut toimia hyvin itsenäisesti ja määrittää omat tekemiseni itse, toki työnantajan puolelta annettujen tavoitteiden puitteissa. Taloudellinen riippumattomuus ei siten ole ollut minulle tila jota tavoitella.

Tämä kuitenkin muuttui viime vuoden puolella perheenlisäyksen myötä. Koin hyvin vaikeaksi jättäytyä pois töistä ennen lapsen syntymää - itseasiassa, hommat jatkuivat kotoa aina synnärille saakka. Vielä lapsen syntymän jälkeen hoitelin muutamia asioita kotoa, kunnes tajusin, että prioriteetit ovat muuttuneet ja en enää kaipaakaan toimistolle hommien pariin. Aloin vakavissani pohtia vaihtoehtoa jättäytyä työelämästä  pois. 

Omalta osaltani tavoitteena ei ehkä ole puhdas taloudellinen riippumattomuus, vaan pikemminkin sen asteinen taloudellinen turva, että tietäisin jollakin työpanoksella tienaavani sen määrän rahaa, joka mahdollistaa elintason ja elämänlaadun, jonka haluan. Koen jopa olevani valmis tinkimään elintasostani joissakin asioissa vaihtaakseni sen aikaan perheen kanssa. Tällaisia asioita ovat muun muassa autoilu, ulkomaan matkat sekä ravintolat. Asioita, joista en halua tinkiä ovat turvallisuus ja terveys, kuten turvallinen auto, laadukas ruoka ja asuminen miellyttävällä asuinalueella.

Työelämästä pois jättäytyminen ei välttämättä tarkoita, että tarvitsisin jatkossa käyttööni saman summan rahaa kuukausittaisiin menoihin. Esimerkiksi: asumme pääkaupunkiseudulla tilavassa asunnossa. Jos työn sijainti ei enää rajoittaisi asumista, voisimme helposti puolittaa asumiskulut säilyttäen saman mukavuustason muuttamalla asumaan muualle Suomeen. Tällöin taas autoilun kulut saattaisivat nousta, mutta päivittäisen työmatkan jäädessä pois vaikutus olisi tuskin suuri kumpaankaan suuntaan. 

Jaksaisinko itse viettää pidemmän aikaa palmuja tuijotellen?

Kuinka tosissani tavoittelen taloudellista riippumattomuutta?

Olen nyt kypsytellyt ja viilannut ajatuksiani taloudellisen riippumattomuuden suhteen vuoden alusta perheenlisäyksen myötä. Olen jopa tehnyt laskelmat, mitä taloudellinen riippumattomuus vaatisi ja kuinka lähtisin sitä tavoittelemaan. Jos aiemmin syyni tämän tavoitteluun ovat olleet itsekkäitä ja hedonistisia, on kelkka kuitenkin kääntynyt tämän suhteen täysin. 

Lapsen saaminen on muuttanut ajatusmaailmaani paljon. Sen sijaan, että haluaisin matkustaa ja nauttia elämästä, haluan tarjota lapselleni hyvän ja turvallisen lapsuuden sekä ennenkaikkea olla läsnä hänen elämässään. Muistan omasta lapsuudestani kuinka isäni oli hyvin vähän kotona. Halusin valvoa ja odottaa, että hän tulee töistä kotiin sanoakseni hänelle hyvää yötä. 

Jotta voisin olla läsnä lapseni elämässä niin paljon kuin haluan tarkoittaisi se sitä, että kaasua pitäisi höllätä työelämän osalta, paljon. Tästä päästään kuitenkin siihen paradoksiin, jonka suunnitelmissani kohtaan. Jos painan nyt hommia hullun lailla saavuttaakseni taloudellisen riippumattomuuden tulee se tapahtumaan noin kymmen vuoden tähtäimellä. Tämä on kuitenkin juuri se aika, jolloin lapseni kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia: kävelemään ja puhumaan opettelu, kaikki elämän ihmeellisyydet,, sekä aikanaan tarhan ja koulun aloittaminen. Juuri nämä asiat ovat niitä, joista en halua jäädä paitsi istuessani toimistossa Excelin ääressä tai asiakkaalla neuvotteluissa!

Niinpä olen jumissa ajatuksieni kanssa! Haluaisin ja osaisin tehdä töitä taloudellisen riippumattomuuteni eteen. Teenkin sitä tälläkin hetkellä, en kuitenkaan siinä mittakaavassa, jota töistä pois jättäytyminen vaatisi. En nimittäin tiedä, onko tämä se, mitä tässä elämäntilanteessa haluan tavoitella. Vai pitäisikö ennemmin jättäytyä tässä vaiheessa pois työelämästä ja miettiä myöhemmin omaa tulevaisuuttaan kun lapsi on isompi.

Tämän hetken suunnitelma on palata kesän jälkeen töihin. Meillä on hoitojärjestelyt lapselle seuraavaksi vuodeksi sovittuna. Tänä aikana ehdin vielä tuumailla suunnitelmiani "kotiäidiksi" heittäytymisestä. Toistaiseksi suunnitelma on kuitenkin jatkaa nykyduuneissa ja säästää ja sijoittaa sen mukaan, että taloudellinen riippumattomuus tai ennemmin vapaus tulisi tapahtumaan kymmenen vuoden kuluttua. Jos tämä kuitenkin uhkaa liikaa aikaa perheen kanssa niin nämä suunnitelmat ovat ensimmäinen asia, josta tingin. Silloin voin esim. vaihtaa vähemmän kuormittavaan matalapalkkaisempaan työhön tai jopa jäädä kotiin joksikin aikaa.

Taloudellinen riippumattomuus on ollut itselle tila, jota tavoitella jo nuoresta iästä saakka. Nyt perheen myötä olen kuitenkin havahtunut siihen, että elämästä voi ja pitää nauttia myös matkan varrella. En halua olla se äiti, jota lapseni odottaa töistä kotiin sanoakseen hyvää yötä.

6. kesäkuuta 2019

Nordnetin osinkokampanja - ämpäreitä jaossa

Nordnet lanseerasi toukokuun lopussa kampanjansa osinkorahojen uudelleensijoittamiseksi. Kampanja päättyi eilen. Päädyin laittamaan kevään osingot (ja vähän muutakin) takaisin Suomi-osakkeisiin. Seuraavassa ostokseni ja hieman pohdintaa niiden takaa.

Mistä Nordnetin osinkokampanjassa on kyse?

Nordnetillä on ollut aika-ajoin vastaavia kampanjoita, mm. Black Friday (jenkkiosakkeet ilman ostokuluja) ja Norjan kansallispäivä (Norjan pörssin ostot ilman kuluja).

Kuva Nordnet uutiskirje
Tällä kertaa oli vuorossa maksimissaan 200 euron ostot 0,99e välityspalkkioilla viikon ajan touko-kesäkuun vaihteessa. Kampanja on erityisen hyvä olemassa olevien omistusten kasvattamiseen. Kannattaa nimittäin huomioida, että vaikka ostokulut ovat halvat, maksetaan myynneistä normaalit palkkiot. Tällöin palkkiot myydessä pääsevät helposti syömään suuren osan kertyneestä tuotosta. 

Kuvitteellisena esimerkkinä: ostan yrityksen X osaketta 200 eurolla ja maksan 0,99 euroa kuluja. Vuoden lopussa totean tarvitsevani rahaa parempaan kohteeseen. Niinpä haluan myydä hienossa +10% nosteessa olevan sijoitukseni yritykseen X. Saan myydessä 220 euroa, josta vähennän osto- ja myyntikulut. Kuvitellaan myyntikulujen olevan 7 euroa (olen vaikkapa OSKL:n jäsen tai tehnyt vähintään yhden kaupan edellisessä kuussa). Tällöin 20 euron voitosta jääkin käteen 12,01 euroa (20-0,99-7 euroa). Kymmenen prosentin sijaan tuotoksi muodostuu 6% (12,01/200*100). Esimerkissä ei ole mainittu osakkeen hintaa, sillä huomioitavaa on ettei ostettu kappalemäärä vaikuta tuottoon. Eli on aivan sama saako 200 eurolla 5 vai 500 osaketta!

Omat ostoni

Sitten asiaan, eli noudatinko itse omia oppejani? Osinkoja oli kertynyt useampia satasia, lisäksi kampanja-ajalla laitoin sisään touko- ja kesäkuun pääoman lisäykset. Olin miettinyt valmiiksi kaksi lisäystä olemassa oleviin omistuksiin (eQ ja Nokia), näiden lisäksi olin päättänyt sijoittaa yhteen uuteen kohteeseen parin erän verran, sillä tulisin hankkimaan osaketta omaan salkkuuni myöhemmin lisää (Olvi).

Naputtelin ensimmäiset toimeksiannot sisään perjantaina suunnitelman mukaan ja ostin päivän aikana kaksi kertaa 6 kpl Olvin osakkeita. Seuraavalla viikolla totesin, että alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen en osta Nokiaa lisää ja pilkin maanantaina salkkuuni lisää Olvia ja eQ:ta.


Ajattelin, että tämä kampanja olisi tällä hyvä. Keskiviikkona, kampanjan viimeisenä päivänä iski kuitenkin muoviämpärisyndrooma. Itselläni on seurannassa joukko mielenkiintoisia yrityksiä, jotka koen potentiaalisina sijoituskohteina. Seuraan näiden alta kymmenen yrityksen avainlukuja ja tulosjulkistuksia. Nyt kävikin niin, että menin keräämään näitä firmoja salkkuun keksien itselleni perusteluita, miksi voisin poiketa ennakkoon mietitystä strategiasta. Perustelin ostot muun muassa näin: "seuraaminen on mielenkiintoisempaa pienellä panostuksella omassa salkussa", "ainahan harrastukset maksavat" ja "tarkoitukseni on kuitenkin ostaa näitä osakkeita salkkuun"! 

Niinpä, ei mennyt ihan nappiin tämä kerta, nyt yhden firman sijaan pelimerkkejä pitäisi kerätä kolmeen eri kohteeseen. Tässä on hyvä esimerkki siitä, että askelmerkit kannattaa miettiä ennakkoon ja laittaa toimeksiannot kiinni ja sulkea kone. Tässä tapauksessa olisi pitänyt varmaankin poistaa Nordnetin appi kännykästä!

Kaiken kaikkiaan kiva mainoskamppis, josta ei käytännössä ole pahemmin hyötyä. Ennemmin ottaisin pienen alennuksen NN:n hinnastoon, josta olisi jo oikeasti hyötyä sen verran että oma kaupankäynnin aktiivisuus todennäköisesti kasvaisi.

Niin, ja nämä kaksi mukaan poimittua osaketta olivat Capman ja Citycon!

5. kesäkuuta 2019

Toukokuu 2019 raportti

Voihan Trumpin viserrys ja kauppasota!

Jos huhtikuun lopussa riitti positiivista uskoa siihen, että osakesalkku rikkoo henkisen 15.000 euron virstanpylvään niin siinhän kävi sitten niin, että Jenkkien ja Japanin kauppauhittelu vei salkun selvään laskuun.

Osakesalkun osalta edes toukokuun lopussa lisätty pääoma ei kompensoinut laskua, vaan salkku rallatteli -4.53% alamäkeen. Myös rahastot ottivat osumaa, eQ:n rahasto peräti -5,5%. Mutta, tällaista tämä on - nousua seuraa lasku ja laskua uusi nousu.

Kuun lopulla avasin Nordnetin kampanjan myötä uuden position Olviin. Olen seurannut yritystä pidemmän aikaa, aktiivisesti viime vuoden loppupuolelta. Tarkoitus on lisätä omistusta jossain vaiheessa, kamppiksen myötä otin pienen etukenon tähän.

Kokonaisvarallisuus osakkeiden ja rahastojen osalta pysyi vielä yli 18k euron. Asuntojen osalta vuokrat tulivat ajallaan, joten siinä mielessä mukavan tylsä kuukausi.

Toukokuun numerot:
Nordnet osakesalkku: 13.953 euroa -4.53% (YTD +8,55%)
Rahastot: 3152,42 euroa
Käteinen: 398 euroa

Oman pääoman lisäys 250 euroa
Lainaa maksettu 2.514,49 euroa
(auto 1.200 eur, omat asuntolainat 737 eur ja sijoituslaina 577,49 eur)

4. kesäkuuta 2019

Sijoitusasunto no 2 numeroina

Mainitsin huhtikuun yhteenvedossa hankkineeni toisen sijoitusasunnon. Kaiken kaikkiaan prosessi oli pitkä, sillä muu elämä hidasti alkuun pääsyä. Ehdin myös tarjota toisesta kohteesta, josta olisin saanut paremman vuokratuoton, mutta valitettavasti jäin tarjouskilpailussa tonnin voittajasta. Vieläkin harmittaa!

Mutta, pidemmittä puheitta, uuden kohdeen laskelmat!

Sijoitusasunto no 2 on 17m2 yksiö Helsingin kantakaupungin kupeesta. Alue on trendikäs ja neliöhintojen nousu on ollut Helsingin kärkeä viime vuodet. Halusin kohteen, joka on helppo saada vuokralle eikä suurempia remontteja ole näköpiirissä. Alunperin etsinnässä oli isompi asunto, mutta halusin pysyä Helsingin markkinoilla ja totesin että tällaisen löytäminen niin että sijoitettu summa ja tuotto pysyvät järkevinä on äärimmäisen vaikeaa.

Asunnon hankintahinnaksi tuli hieman reilu 135.000, jonka lisäksi sain muutaman tonnin yhtiölainan maksettavaksi. Kohde on rahoitettu 100% velkarahalla. Kohteen vuokratuotto on noin 4%, ja vaikkakin yhtiökokous on valtuuttanut hallituksen perimään kaksi ylimääräistä vastiketta on pienen yksiön kohdalla näiden vaikutus marginaalinen. Kassavirran osalta Helsingissä on melko vaikeaa löytää kohteita, joissa kassavirta olisi positiivinen. Tämän "ongelman" ratkaisin niin, että maksoin samalla ensimmäisen sijoitusasunon jäljellä olevan lainan pois ja yhdistin sen tähän uuteen lainaan. Näin kokonaiskassavirta kasvoi mukavasti.


AIEMMINNYT
Lainanlyhennys405 eur/kkLainanlyhennys660 eur/kk
Bruttokassavirta188 eur/kkBruttokassavirta409 eur/kk
Nettokassavirta10 eur/kkNettokassavirta110 eur/kk

Käytännössä siis kassavirta 11-kertaistui aiempaan verrattuna, vaikka se kohdetta yksistään tarkastelemalla olisi pakkasen puolella. Tiedän, että osa on vakaasti sitä mieltä, että jokaista kohdetta pitäisi tarkastella omanaan niin kassavirran kuin vakuuksien osalta, mutta omalla kohdallani tavoittelen kasvavaa kassavirtaa. Tällä hetkellä sijoitusasunnot tuovat verojen jälkeen yli 100 euroa kuussa joko elämiseen tai uudelleen sijoittamiseen. Ja mikä parasta: sijoitusasunto meni vuokralle samana päivänä kun allekirjoitin asunnon kauppakirjat!

Lukusuositus

Salkku Q2/2021

Heinäkuu on jo ehtoon puolella ja poikkeuksellisen lämpimät kelit ovat pitäneet huolen siitä että läppärin vetovoima on ollut minimaalinen. ...

Luetuimmat tekstit